Ensimmäinen päivä toimistolla

Tänään aamulla 6.45 kelloni pärähti soimaan ja heräsin pompaten pystyyn. Olin jännittänyt ensimmäistä päivääni kun lapset joulupukkia ja tuntui niin oudolta, että päivä olisi "jo nyt" käsillä.
Hieman taustaa: olen hakenut töihin organisaatioon jo neljä vuotta. Neljä vuotta olen saanut bumerangina vastauksen, etteivät he ota harjoittelijoita. Neljän sinnikkään vuoden jälkeen, he kuitenkin päättivät ottaa harjoittelijan ja valitsivat minut! Jiihuu!
Hungry for Life on kristillinen organisaatio, joka jakaa jokaiseen piiruun saakka samat arvot kuin minä. Heidän tekemänsä työ on aivan uskomatonta ja vihdoin saan olla mukana tekemässä sitä!

Pakkasin kädet täristen lounaskassini ja Ang ajoi minut toimistolle. Hän on siellä myös töissä, joskin nyt äitiyslomalla. Olisin ottanut oman autoni, mutta koska olin niin jännittynyt en uskaltanut ajaa ja tarvitsin myös kaiken ylimääräisen tuen, mitä ensimmäiseen aamuun tarvitsee.

Hermostuneena aamiaisella

Työpaikkani on mahtava. Mahtava! Aloitimme päivän rukoilemalla, jonka jälkeen HR vastaava Heidi esitteli minulle toimistoa ja kertoi mitä milläkin osastolla tapahtuu. Tämän jälkeen hän vei minut huoneeseeni, missä pöydälleni oltiin tuotu kukkia ja teksti: "Welcome to your new home for the next 2 months! We are so happy to have you! -HFL Staff". Olin niin mykistynyt! Aivan mahtavaa, tuli heti todella tervetullut olo.
Työkaverini Ginnie tuli huoneeseen ja aloimme käymään orientaatiota läpi. Kävimme askel askeleelta läpi, mitä HFL tekee ja mitä kaikkea kuuluu toimialaan. Jos en jo ennestään ollut rakastunut organisaatioon, niin nyt olin!
Sitten, kaiken jännityksen lauettua, laukesi myös migreeni. En voinut uskoa sen olevan totta, kun tunsin tutun jomotuksen päässäni. Pian olin pisteessä, missä huomasin Ginnien suun liikkuvan, mutta en kuullut mitään ja silmissäni suhisi sahalaidat. Häpeissäni jouduin pyytämään kyytiä kotiin, koska minulla ei ollut lääkkeitä mukana ja tosiaan en tullut omalla autolla töihin. Onneksi kaikki olivat supertsemppaavia ja ymmärsivät hyvin. Heidi jopa laittoi sähköpostia myöhemmin, missä luki että älä huoli, huomenna on uusi päivä. IHANIA ihmisiä!

Tulin kotiin, lääkitsin itseni ja nukuin 3 tuntia. Nyt oloni on edelleen heikko, mutta parempi. Äsken puin paidan ylleni väärinpäin, en taida olla ihan tolkuissani vielä? :D Minua edelleen itkettää, koska olen niin ärsyyntynyt ja turhautunut, mutta täytyy vaan tehdä parempi vaikutus huomenna.