Viikonloppu takana

Sain vasta äsken postattua edellisen tekstin, minkä oli tarkoitus tulla ulos jo tuolloin lauantaina... Toivottavasti pääsen pian kärryille, miten blogipohjaa käytetään!

Sunnuntaina menimme perheen kanssa kirkkoon, jonka jälkeen koko jättikokoinen suku oltiin kutsuttu lounaalle Tanyan siskon luokse. Oli niin ihanaa nähdä kaikkia pitkästä aikaa!Juttelemista riitti ja lapset leikkivät pihalla auringonpaisteessa. Täällä on ollut aika lämmintä, noin 25 astetta, mikä sopii minulle paremmin kuin hyvin!

Lounaan jälkeen lähdin host isäni veljen ja hänen perheensä kanssa tunnin päässä olevalle Hicks-järvelle. Yksi Chilliwackin parhaita puolia on mahtavat mahdollisuudet ulkoilmailuun. Vedder-järvi menee läpi tämän kylän, ja keskellä on suuri järvi, Cultus. Paikka on ympäröity vuorilla ja katson minne tahansa näen aina vuoria. Niin uskomattoman kaunista! Lähettyvillä on myös upeita paikkoja, kuten tämä Hicks-järvi. Otimme kanootin mukaan ja menimme kanootilla keskellä järveä olevalle saarelle. Tässä hieman kuvia:

Huomatkaa kuinka kirkasta vesi myös on!

Tämän kahden kuukauden ajan mitä täällä vietän, asun tämän perheen luona keiden kanssa olin retkellä. He asuvat farmilla jättikokoisessa talossa, joten minulla on paljon omaa tilaa. Minulle kuuluu oma huone, olohuone, vessa ja sisäänkäynti. En kyllä aio käyttää normaalisti tuota omaa sisäänkäyntiä, sillä haluan että perhe tietää milloin olen kotona, etten vaan "livahda" ovesta ulos ja sisään.

Sain käyttööni myös oman auton ja se on mahtava! Vein sen tänään ensimmäistä kertaa ajelulle ja olen mykistynyt. Kävin tänään myös salilla ja katsomassa jälleen yhtä jalkapallopeliä. Nyt istun teekupin kanssa sohvalla, pian on aika mennä nukkumaan.

Ensimmäinen päivä

Saavuin Kanadaan eilen illalla kuuden maissa. Ensin lensin Helsinki- Munchen välin, josta sittenVancouveriin. Välissä minulla oli aikaa vaihtaa konetta vain alle puoli tuntia, joten jouduin juoksemaan lujaa, että ehdin jatkolennolleni!
Lennot sujuivat hyvin, keliaakikkona ruuat koneessa ovat aina yhtä järkyttävä kokemus, mutta onneksi minulla oli omiakin eväitä mukana. Koitin juoda paljon vettä, että nestetasapaino säilyisi.

Entisen host-perheeni äiti, Tanya, haki minut lentokentältä ja menimme yhdessä syömään. Oli niin ihanaa nähdä häntä pitkästä aikaa! Yhdessä menimme väliaikaiseen kotiini, missä loput vanhasta host-perheestäni oli odottamassa minua. Oli hullua nähdä miten paljon pojat olivat kasvaneet! Kun tulin perheeseen vuonna 2010, olivat he 1,3 ja 5 vuotiaat ja nyt tuntui siltä kun katsoisin jo varhaisteinejä! Pelkäsin että he olisivat unohtaneet minut kokonaan, mutta pian jo huomasin pelkojeni olevan aivan turhia :) Höpöttämistä riitti paljon, mutta jo puoli yhdentoista maissa oli luovutettava painaville silmäluomille ja mentävä nukkumaan!

Nukuin todella sikeästi yön ja aamulla heräsin paahdetun bagelin tuoksuun. Söin aivan mahtavan gluteenittoman rusina-kanelibagelin, jonka jälkeen menimme yhdessä katsomaan poikien jalkapallopelejä. Kuulemma joka lauantai kaikilla kolmella on pelit, joten vanhemmat ovat kentän laidalla 9-14välisen ajan!

Poikien isovanhemmat molemmilta puolilta tulivat myös katsomaan pelejä ja isossa porukassa istuimme taitettavilla tuoleilla kannustaen. Oli jännää huomata, miten iso asia jalkapallopelit heille olivat, vaikka pelejä on vähintään kerran viikossa, oli joukkueen jokaisen pelaajan vanhemmat ja muuta perhettä katsomassa. Muistan itse lapsena kun menin omiin harrastuksiini ja kilpailuihin yksin, ja vain suurimpiin kilpailuihin tulivat vanhempani katsomaan! Tuntui mukavalta huomata tämä perhekeskeisyys, mikä täällä vallitsee.

Illalla menimme katsomaan paikallisen jääkiekkojoukkueen peliä ja he voittivat. Kaikenkaikkiaan oli todella hauska päivä!

Jälkihuomautus: Sain postauksen ulos vasta muutamaa päivää myöhemmin, blogger-alusta ei ollut suotuisa minulle...

Lähtölaskenta alkaa!

Ensi viikolla on jälleen aika astua koneeseen ja matkata toiselle puolelle maailmaa. Olen lähdössä Chilliwack-nimiseen kaupunkiin seuraavaksi kahdeksi kuukaudeksi työharjoitteluun. Menen Hungry for Life- nimiseen nonprofit- organisaatioon harjoittelijaksi, toivottavasti työtehtäväni ovat  muutakin kuin kahvinkeittoa!

Chilliwack sijaitsee tunnin ajomatkan päässä Vancouverista ja on mielestäni yksi maailman kauniimmista paikoista. Syksyllä 2010 lähdin tuohon samaiseen kaupunkiin au pairiksi, ja on mukavaa tietää, että tiedän jo ihmisiä, eikä ole vain suoraan hyppy tuntemattomaan. Ovatkohan ihmiset paljon muuttuneet tuona aikana? Itse ainakin tuntuu, että olen muuttunut paljon vuosien saatossa.

Vietin viime kevään Nepalissa Kathmandussa tekemässä ensimäistä harjoitteluani Suomen Suurlähetystössä. Tulin takaisin kesän alussa ja tuntuu hullulta lähteä jälleen. Miten sanoa hyvästit rakkaimmille jälleen, se tuntuu pahalta. Kuitenkin tuntemani wanderlust painaa kovin ja odotan jo innolla uusia seikkailuja!

Tervetuloa mukaan seuraamaan pian alkavaa elämää Kanadassa!

Kuva edelliseltä Kanadan matkaltani