Lennot sujuivat hyvin, keliaakikkona ruuat koneessa ovat aina yhtä järkyttävä kokemus, mutta onneksi minulla oli omiakin eväitä mukana. Koitin juoda paljon vettä, että nestetasapaino säilyisi.
Entisen host-perheeni äiti, Tanya, haki minut lentokentältä ja menimme yhdessä syömään. Oli niin ihanaa nähdä häntä pitkästä aikaa! Yhdessä menimme väliaikaiseen kotiini, missä loput vanhasta host-perheestäni oli odottamassa minua. Oli hullua nähdä miten paljon pojat olivat kasvaneet! Kun tulin perheeseen vuonna 2010, olivat he 1,3 ja 5 vuotiaat ja nyt tuntui siltä kun katsoisin jo varhaisteinejä! Pelkäsin että he olisivat unohtaneet minut kokonaan, mutta pian jo huomasin pelkojeni olevan aivan turhia :) Höpöttämistä riitti paljon, mutta jo puoli yhdentoista maissa oli luovutettava painaville silmäluomille ja mentävä nukkumaan!
Nukuin todella sikeästi yön ja aamulla heräsin paahdetun bagelin tuoksuun. Söin aivan mahtavan gluteenittoman rusina-kanelibagelin, jonka jälkeen menimme yhdessä katsomaan poikien jalkapallopelejä. Kuulemma joka lauantai kaikilla kolmella on pelit, joten vanhemmat ovat kentän laidalla 9-14välisen ajan!
Poikien isovanhemmat molemmilta puolilta tulivat myös katsomaan pelejä ja isossa porukassa istuimme taitettavilla tuoleilla kannustaen. Oli jännää huomata, miten iso asia jalkapallopelit heille olivat, vaikka pelejä on vähintään kerran viikossa, oli joukkueen jokaisen pelaajan vanhemmat ja muuta perhettä katsomassa. Muistan itse lapsena kun menin omiin harrastuksiini ja kilpailuihin yksin, ja vain suurimpiin kilpailuihin tulivat vanhempani katsomaan! Tuntui mukavalta huomata tämä perhekeskeisyys, mikä täällä vallitsee.
Illalla menimme katsomaan paikallisen jääkiekkojoukkueen peliä ja he voittivat. Kaikenkaikkiaan oli todella hauska päivä!
Jälkihuomautus: Sain postauksen ulos vasta muutamaa päivää myöhemmin, blogger-alusta ei ollut suotuisa minulle...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti