Ensimmäinen päivä Etiopiassa

Olemme perillä!

Tänään aamulla aamiaisen jälkeen mentiin KVI:n orpokodille, mikä särki mun sydämen kokonaan. Heti ekana nähtiin muutama lapsi, jotka oli vaan niin onnellisia ja leikkisiä ja niin suloisia. Saatiin kierros orpokodin ympäri, ja toisen kerroksen “babies/infants” huone oli se missä vietettiin eniten aikaa pitäen pieniä lapsia sylissä. Meinasin kokoajan purskahtaa itkuun, se oli niin koskettavaa! Oon aina ajatellut, että pystyisinköhän mä adoptoimaan lapsen, joka on täysin erinäköinen kuin minä, mutta nyt se tuli vahvana, että kyllä pystyn. Nä lapset vaan on niin ihania! Niin onnellisia, vaikkei niillä oo mitään. Aivan uskomatonta.

Yksi lapsista oli aika pahasti vammainen ja pyörätuolissa. Heti kun hän näki meidät hän alkoi huutamaan ”hi hi!”. Mentiin hänen luokseen ja kun otettiin valokuvia hän innostui niin paljon! Hän ei pitänyt kuvien ottamisesta, hän RAKASTI sitä.  Juteltiin Eyobin, meidän tiimipartnerin kanssa pojasta, ja hän kertoi miten kaikki lapset orpokodissa myös rakastavat häntä, ja kun hän makaa patjalla, on aina vähintään yksi lapsista pitämässä hänelle seuraa. Aina kun on joku tapahtuma, tulevat lapset hakemaan hänet myös ja pitämään huolta että hän pääsee myös mukaan. Hän ei puhunut paljoa, mutta kuulemma hän on sanonut, että kun hän kasvaa aikuiseksi, hän haluaa olla ammattijalkapallon pelaaja. Lapsi, kenen selkäranka on niin vioittunut, ettei hän pysty kävelemään askeltakaan. Se jos joku sai meidät itkemään kun kuulimme sen..

Orpokodin jälkeen menimme lounaalle erääseen taidegalleriaan, minkä taideteokset ovat upeita! Jos ne olisivat olleet edes hieman halvempia, olisin voinut ostaa jotain. NIIN upeita!! Lounaaksi söin salaatin, mikä oli aika kehno. Onneksi laukussa oli pähkinöitä J

Lounaan jälkeen ajoimme ylös vuorelle katsomaan turistinähtävyyksiä. Vuoren päällä oli museo, missä ei saanut ottaa valokuvia. Tämän jälkeen näimme vanhaan kuninkaan ”linnan”, missä kuningas 800-luvulla oli asunut. ”Linnassa” oli edelleen sama katto, mitä ei olla edes korjattu tässä välissä kertaakaan!

Nähtävyyksien jälkeen palasimme hotellille, missä rukoilimme yhdessä ja jaoimme tarinoitamme. Eräs ryhmämme jäsenistä Dennis, on pastori ja hän on ollut Etiopiassa monesti aiemmin myös. Heidän perheensä on adoptoinut tyttären juuri tämän KVI järjestön kautta ja toisen lapsen Kiinasta. Heillä on myös 3 biologista lasta, joista nuorin Rachel on täällä myös mukana. Jokatapauksessa, Dennistä pyydettiin puhumaan yhdessä Etiopian suurimmassa kirkossa sunnuntaina ja tänään hän pyysi josko minä voisin tulla myös puhumaan hänen kanssaan! Aivan uskomatonta. Puhumme tulkkien välityksellä, ja paikalle odotetaan satoja ihmisiä. Jeesus on niin hyvä!

Kävimme vielä illalla Mama’s kitchen nimisessä ravintolassa syömässä ja nyt olemme kaikki valmiina sänkyyn…